Uusi vuosi, uudet kuviot
Olen jo pitkään suunitellut kirjoittavani blogia. Aloittaminen on aina kuitenkin tuntunut ylivoimaiselta. Nyt ajattelin kuitenkin yrittää.
Olen siis uhkaavasti neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä perheenisä. Vaimoni kanssa olemme onnistuneet kasvattamaan kaksi, jokseenkin fiksua lasta, joista tyttö aloitti syksyllä neljännen luokan ja poika ensimmäisen. Lisäksi perhettämme on syksystä asti ilahduttanut myös adoptiokoiramme Daisy.
Olen kovasti viime aikoina miettinyt niitä odotuksia, mitä mnulla oli vanhemmuudesta ennen omia lapsia. Millainen isä olisin? Mitä opettaisin lapsilleni? Miten pitäisin heidät poissa vaikeuksista? Tuolloin sitä oli vielä autuaan tietämätön, kuinka paljon huolta heistä tulisi vielä kantamaan ja vaikka kaiken miettisi aina valmiiksi, elämällä on taipumus tehdä muutoksia noihin suunitelmiin.
Olen siis uhkaavasti neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä perheenisä. Vaimoni kanssa olemme onnistuneet kasvattamaan kaksi, jokseenkin fiksua lasta, joista tyttö aloitti syksyllä neljännen luokan ja poika ensimmäisen. Lisäksi perhettämme on syksystä asti ilahduttanut myös adoptiokoiramme Daisy.
Olen kovasti viime aikoina miettinyt niitä odotuksia, mitä mnulla oli vanhemmuudesta ennen omia lapsia. Millainen isä olisin? Mitä opettaisin lapsilleni? Miten pitäisin heidät poissa vaikeuksista? Tuolloin sitä oli vielä autuaan tietämätön, kuinka paljon huolta heistä tulisi vielä kantamaan ja vaikka kaiken miettisi aina valmiiksi, elämällä on taipumus tehdä muutoksia noihin suunitelmiin.
